lauantai 22. marraskuuta 2014

hauraita




 .. lumipilviä, utuja,
säröjä, sointuja,
sanoja, unikuvia,
kosketuksia, hiljaisuuksia.

Olenko menossa vai tulossa.
Jatkuvassa liikkeessä.
Pysähdyksissäkin palan.

Huomaan mieli täyttyy maiseman sijaan murheista.
Pienten reppujen suurista kuormista.
Ei sydämille suljeta ovea. 
Ei työoveakaan vaikka
vapaa kutsuu.

Tänään kuitenkin lepuutellaan.
Haetaan ulkoilman ja vilttisoffan hoivaa.
Annetaan patojen porista.
Heitellään leppeitä löylyjä.
Hurmaannutaan yrttiköökistä
ja ensimmäisistä joulutortuista.
Leffaillaan muihin maailmoihin.
Kulkekoon hetket hellästi.
Hänelle, heille.
Sinulle, minulle.




14 kommenttia:

  1. kiva runo ja kauniit kuvat marraskuun harmaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta. Ei taittunut minusta kylläkään runoksi, tuntoja pikemminkin, kiemuraisia sellaisia.
      Tämä marraslapsi löytää kauneutta harmaudestakin. On vain surettanut, kun viime aikoina on jäänyt niin vähän aikaa kameran kanssa kulkemiseen.

      Poista
  2. Täällä hetkeksi marraskuu valostui...satoi lunta. Ikävää vaan, että lupasivat iltapäiväksi vesisadetta.
    Minulle tämä syksu on ollut surun aikaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ystäväinen, olet ollut mielessäni usein. Toivon surusi keskelle voimia ja valoa. Lämmintä joulunodotuksen aikaa kaipuuseesi. Lähetän täältä sylillisen halauksia. Pidäthän itsestäsi hyvää huolta Irmastiina♥

      Poista
  3. Ihanan herkät kuvat ja ajatukset löysin jälleen täältä luotasi. Luminen maisema rauhoittaa mieltä, saa hiljentymään ja hidastamaan menoa. Hetken jo tunsin huonoa omaatuntoa, kun melkein koko eilisen päivän vietin villasukissa, vällyjen alla sohvan uumenissa keräillen voimia tulevaan, kiireiseen viikkoon. Hitaita, helliä hetkiä kuitenkin jokainen joskus tarvitsee. Suloista sunnuntaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä vilkutan luoksesi, juuri olet käynyt viestin heittämässä.
      Viisas sinä, kun olet osannut ottaa villispäivän, sellaisia tarvitaan!

      Lempeää sunnuntaita sinullekin♥

      Poista
  4. Hannah, minä haluaisin nyt palaa eli olla pysähdyksissä. Ei, haluaisin olla hiljainen lumikinos. Eka kuvasi tule mieleen kotipitäjäni Satakunnassa...Onneksi marraskuu on mahdollisuus vain olla. Pysähtyä.

    Lumikarpalossa kävi eilen niin, että se ihana saariruno oli jo ollut, laitoin sen kuitenkin uudelleen, mutta tankaryhmässä. Olen pahoillani, että ihana kommenttisi katosi siinä mun sotkussa.

    <3

    VastaaPoista
  5. Pysähtyminen on tärkeää. Välttämätöntä. Silloin näkee ja kokee asiat erilailla.

    Voi Leena, tekevälle sattuu. Minäkin olen joskus suureksi harmikseni
    onnistunut hävittämään viestejä. Ihana saariruno, kiitos siitä!

    VastaaPoista
  6. On tosiaan kurja, että joskus pienissä repuissa on ihan liian raskaita taakkoja. Mutta hyvä, jos voit tänään lepuutella viltin alla ja katsoa kivoja leffoja. Minä taidan nyt tehdä bataattikookosmaitosoppaa, se maistuu tällaisella ilmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtaan työssäni niin kipeitä asioita, että sydäntä riipii. Omasta jaksamisesta on pidettävä hyvää huolta, muutoin ei ole voimia auttaa toista. Paineet ovat vain niin kovat hoito-, sosiaali- ja kasvatusalalla, huh huh.
      Bataattikookosmaitosoppa kuulostaa herkulliselta!! Bataatti on mieleeni.Meillä esikko taituroi mielettömän hyviä bataattiranskiksia. Olen aivan hurahtanut niihin;)

      Poista
  7. Tuo ylin kuva on ikäänkuin synonyymi lauseelle: murheet hauraalle liiaksi kantaa! En ole koskaan ollut varma sanonnasta, että saamme vain sen minkä jaksamme kantaa!
    Toivottavasti sunnuntai on hellinyt ja antanut voimaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä on aika ajoin vastakkain oman haurautensa kanssa. Omia rajojaan on kunnioitettava, muuten hukkaantuu. Ja kuormien määrääkään kun ei aina voi itse säädellä.
      Viikonlopun syli oli onneksi hellä:)

      Lämmin halaus luoksesi♥

      Poista