sunnuntai 31. lokakuuta 2010

talviaikaan




Töistä riepuna, syvistä vesistä viikonlopun viettoon.
Vastassa oma pesue. Kotipesänen.
Onneni!
Huushollissa hommaa ja tehtävää. Väsymyksen laineita tyynnytellen, huilaten. 
Virkistävää kaupunkihumputtelua esikoisen, ihanaisen kanssa.
Naurua, löpinöitä, löytöjäkin. 
Lauantaiehtoolla Singstar-tähtien kanssa ilottelua.
Äiti-ihminenkin innostui, täysin palkein. 
Mies kaappasi kainaloon, monesti.
Koiraturrin kanssa kujeilua, happea.
Pyykkiä, pyöräilyä.
Herkuttelua kotiliedellä.
Kuopus, tuo sähikäinen, syttyi palavasti joulun odotukseen.
Keittiössä kiertävä taidenäyttely. 

Äkkilähtöjä, huolta, hoidettavaa.
Hän tunnistaa yhä, jotenkin, vielä,
mutta Häntä ei enää ole.
Sydän pakahtuu tyhjään katseeseen.
Elämää ilman aikaa, muistoja, kohtaamisia.
Ja minä kerään voimia, rohkeutta.
Näihin hetkiin, huomiseen.
Palattuani mies sipaisee vakavana poskeani. Ok?
Esikoinen katsoo suoraan silmiin, halaa ohimennessään hellästi.
Kuopuksen iltapeittelyillä pitkä tovi sylityksin.
Jaksetaanhan, tuli mitä tuli.
Yhdessä.
Marraskuuta.

Huolenpitoa ystäväiset♥



6 kommenttia:

  1. kauniita kuvia ja vielä kauniimpi teksti. tuli melkein tippa linssiin.. <3

    with love,
    Rose

    VastaaPoista
  2. Hei Hannah!

    Ihanasti ja elävästi elämästäsi kirjoitit. Elämän onni on juuri tätä. Läheiset ja arjen pikku puuhat. Ilot ja surut. Mieluiten eläisin elämäni ilman suruja, mutta elämä vain ei ole niin yksinkertaista.

    Kauniita ajatuksia sinulle tähän viikkoon,
    A-L

    VastaaPoista
  3. Hannah, onko tuo alimmainen kuva sun oma teos? Kiinnostaa, sillä aion tehdä lähiaikoina pienen postaksen taiteilevista lukijoistani...

    VastaaPoista
  4. Kauniita ja elämänmakuisia ajatuksia! Tykkään. Nyt kun iltapäivät ja illat yhtäkkiä pimenivät kaipaan läheisiäni tähän. Onneksi ovat melko lähellä kuitenkin. Jaksetaan yhdessä!

    VastaaPoista
  5. Tervehdys ystäväiset!
    Kiitos ihanaisista kommenteista Pinja, Rose,
    A-L, Leena ja Sini ♥♥♥
    Uusin postaus avaa hiljaiseloani...

    Leenalle vielä;
    Ei todellakaan ole omani vaan yhden lempitaiteilijoistani, upean taidegraafikon Kirsi Neuvosen kädenjälkeä. Ko.kuvassa taidekortti työstään Herbaario: Pikarililja.
    Jälkikasvu pitää meillä huolen kyllä omastakin takaa jatkuvasta, kiertävästä taideinstallaatiosta;) Täällä taiteillaan, kirjoitellaan ja musisoidaan pyhää arkea...

    VastaaPoista