kun kuljet tässä kesässä

Kun kuljet 

tässä kesässä

tässä maisemassa

vielä tässä maisemassa

pane muistoon apilaniityt

ja lammet lumpeineen

ja sydämeen laulut

ja usko huomiseen.

-Maaria Leinonen

tulikin surukesä

Kesämme alkoi yllättävällä, suurella surulla.

Mieheni isä sai massiivisen aivoverenvuodon, mikä johti saattohoitoonsa

ja poisnukkumiseensa viikkoa ennen juhannusta.

Ehätin hihkua muutaman tunnin kevätkauden työrupeaman

päättymistä ja kaivattua, alkavaa lomaa,

kun seuraavassa hetkessä olinkin hätätilanteessa ja

turvaamassa ambulanssia paikalle.

Kuoleman äärellä elämä saa aivan uudet mittasuhteet.

Hyvästelyjen hetket ovat raastavan raskaita, mutta samalla äärettömän  

arvokkaita ja ainutlaatuisia.

Onneksi saimme saatella rakkaamme rauhassa rajan taa.

Kesäkuun viikoissa on leijannut suruhuntunsa, mielen karkailu,

 ajan unohtelu sekä monet muistelut.

Olen valvonut öitä tutkaillen kesätaivasta ja kuunnellut hiljaisuutta.

Olen kulkenut luonnossa, hakenut voimaa kesätuoksuista, tuulesta, merestä.

Arjen huolenpito ja tukena olo on vaatinut veronsa.

Väsymys on iskenyt välillä voimallisesti.

Mittumaaria vietimme pienesti rakkaimpien kera.

Ehkä noihin hetkiin kulminoitui se kaikkein olennaisin, onni eletystä ja toisistamme.

Siinä on totisesti syytä kiitollisuuteen.

Lempeää kesää ystävät.

 

kevätkaikuja

Kiitos ihmeellinen, inspiroiva, kaunis toukokuu, autoit jaksamaan kesään. 

helmiäisen hetkiä

Helmikuu valloitti valollaan ja lupauksellaan keväästä.

Päivän pidentymisen huomasi selvästi ja 

tuntui kuin se olisi pirskauttanut ripauksen lisäenergiaa arkeen.

 

En ehättänyt kuitenkaan niin usein luontoon 

ja retkilleni kuin olisin toivonut.

Väsyn ketalekin taivutti töiden jälkeen useammin soffan syliin kuin lenkille.

Lempeydellä kuljin ja huilin.

Iän myötä olen oivaltanut yhä kirkkaammin, ettei itsensä ruoskimisesta hyvä helise.

Itsensä kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää.

Tähän päätteeksi minua puhuttelevat ja ohjaavat, tärkeät sanat:

"Vahvista hyvää,

tyynnytä pahaa,

vaali iloa.

Sitä ennen, pidä huolta itsestäsi,

että voit pitää huolta myös lapsesta."

- lastenpsykiatri Jukka Mäkelä

mitä mahtui tammikuuhun?

 

Tammikuu lähti liikeeelle lempeästi pidemmällä lomakaudella.

Ehkä sen merkitys olikin ratkaiseva siihen,

että tammiviikot kulkivat edeltäviin vuosiin verraten kepeämmin.

Kuljin luonnossa, mietin maailmoja, syvennyin työnohjausprosesseihin. 

Edeltävien alkuvuosien tahmaisuus oli tiessään, minkä noteerasin ilolla.

Tunteiden aallokkoa riitti kuitenkin kosolti tällaiselle ikuiselle pohtijalle.

 

Olin huolissani, valoin toivoa, väsyin koronauutisiin.

Ihastelin talvista kauneutta, kuuntelin hiljaisuutta, kurkottelin valoon,

heittäydyin leffamaailmoihin.