Yhtäkkiä pesänen on oudon hiljainen. Lintusen lähtö jätti autiuden ja ikävän.
On haeskeltu aurinkoa ja elämän ääniä. Olen haahuillut flunssaisena
joulunjälkeisessä välitilassa, uutukaisen vuodenpoikasen äärellä.
Näin tammiarjen alla on ollut paikallaan peilata, millä asenteella
aamunsa alkaa ja kohtaa muut. Tiedän minua tarvitaan monelle ja moneksi,
ja onkin muistettava, itseään ei pidä ohittaa.