sunnuntai 28. marraskuuta 2010

nyt sytytämme kynttilän




Iloa, valoa, lämpöä ja levollisuutta ensimmäisen adventin viettoon♥



perjantai 26. marraskuuta 2010

tänään



..monia hyviä tuokioita ja tunnelmia.
Kuopuksen adventtikirkko.
Liikutus. Teehetken rauha. Jääkukkasten lumo.
Lasten nauru. Isän lempeä hoito. Luottamus.
Koirulin hännänhuiske.
Väsystä huolimatta syttyminen joululle.
Puhtoiset lakanat.
Rakastavat halaukset.
Esikon, tähtisilmän laittautuminen lukion juhliinsa.
Kynttilöiden lempeä lämpö.
Musiikki.

Rauhaisaa viikonloppua♥


sunnuntai 21. marraskuuta 2010

me ollaan olkapäitä




Tommi Kaleniuksen kauniin biisin sanoin:

Me ollaan parkkiruutuja, jotka riviin maalattiin.
Vastaantulevien valoja, jotka pitkiin vaihdettiin.
Aamuöisiä katuja sateisen laitakaupungin.
Me ollaan neljän ruuhkassa hiljaisia katseita.
Me ollaan.

Me ollaan päiväkoteja, pienten lasten naurua.
Me ollaan sankareita nyt ja kohta unohdettuja.
Me ollaan vuokrarästejä, ylitöitä vuorolistoja.
Me ollaan puiston penkillä, vanhus toisen vierellä.
Me ollaan.

Me ollaan olkapäitä löytyneitä, sanoja ja kyyneleitä
pihan poikki juoksee valo hiljaa.
Ollaan seppeleitä, joita viimeisille päähän lasketaan.

Me ollaan sydänääniä, ääriviivoja ruudulla.
Me ollaan keskenmenoja, äitienpäiväruusuja.
Me ollaan aseiden piippuja, viattomia uhreja.
Me ollaan sairasvuoteilla, viimeisiä minuutteja.
Me ollaan.

Me ollaan olkapäitä....




Päivissä suruhuntu ja kyyneleitä. Isä hiipumassa.
Murheen keskellä ilo antaa voimia, pienenäkin.Tuki toisissamme.
Kiitosmieltä eletystä. Rakkaudesta. Hänestä.
Arki auttaa, vie eteenpäin.

Sydänlämpöinen halaus olkapäistänne.

                       

perjantai 12. marraskuuta 2010

surua

Isäni sai marraskuun alussa massiivisen aivoverenvuodon.  Ei laisinkaan ennustetta selviytymisestä. Sokkia, surua, jäähyväisiä. Minuutteja, tunteja. Kuoleman äärellä, paljaana, hauraana. Kuitenkin isä sinnitellyt, elossa.


Hetkissä eteenpäin. Huolta, painetta, piinaa. Turvaamista. Mieli myllerryksessä tilanteesta toiseen. Arkinen juoksu turhaakin turhempaa. Olennainen tässä ja nyt.

Itketty. Pelätty. Surtu. Kipuiltu kohtuuttomuutta, julmuutta.  Isä niin paljon kärsinyt, miksi vielä tämäkin.

Muisteltu. Naurettu ja haikailtu. Rukoiltu. Toivottu. Lempeyttä. Armoa.


Sisarusten kesken perheinemme tuettu äitiä ja toisiamme. Ystävät ja  lähimmät lämpimänä lohtuna. Lasten surulle syli ja mieli avoimena. En ole koskaan aiemmin ollut tällä tavalla näin väsynyt, näin surun viemä.